Kun olet päättänyt, että lancashire heeler on sinun rotusi, voit ottaa yhteyttä joko suoraan kasvattajiin tai pentuvälittäjään. Lancashire heeler-pentuja syntyy toistaiseksi vuodessa vähemmän kuin niitä kysytään. Pentua haluava joutuu melkein aina jonottamaan pentuaan. Hyvällä onnella pennun voi saada nopeastikin. Heelereiden kasvattajat ovat tyypillisesti tarkkoja siitä, että pennut saavat varmasti hyvän kodin.
Muista pennun tullessa:
Kun olet miettinyt haluatko narttu- vai urospennun ja sopinut kasvattajan kanssa luovutusajankohdasta (pennut luovutetaan kahdeksan viikon ikäisinä), on aika valmistautua uuden perheenjäsenen vastaanottamiseen. Tässä on muutamia neuvoja. Lisää tietoa saat kasvattajalta.
Ennen pennun hakua kannattaa kasvattajalle viedä jokin peitto tai muu tekstiili viikoksi tai pariksi saamaan kasvattajan ja emon hajua. Tuo peitto on pennun lohtuna ensimmäisinä öinä vieraassa maailmassa.
Tarvikkeet:Varaa pennulle:
-sänky tai muu nukkumapaikka
-ruoka- ja vesikuppi
-hoitotarvikkeet: Suka ja kampa, kynsileikkuri
-boksi tai turvavaljaat autoon
-kevyt panta ja talutin
-samaa penturuokaa, jota kasvattaja on antanut pennuille.
Muista pennun tullessa:
Kun olet miettinyt haluatko narttu- vai urospennun ja sopinut kasvattajan kanssa luovutusajankohdasta (pennut luovutetaan kahdeksan viikon ikäisinä), on aika valmistautua uuden perheenjäsenen vastaanottamiseen. Tässä on muutamia neuvoja. Lisää tietoa saat kasvattajalta.
Ennen pennun hakua kannattaa kasvattajalle viedä jokin peitto tai muu tekstiili viikoksi tai pariksi saamaan kasvattajan ja emon hajua. Tuo peitto on pennun lohtuna ensimmäisinä öinä vieraassa maailmassa.
Tarvikkeet:Varaa pennulle:
-sänky tai muu nukkumapaikka
-ruoka- ja vesikuppi
-hoitotarvikkeet: Suka ja kampa, kynsileikkuri
-boksi tai turvavaljaat autoon
-kevyt panta ja talutin
-samaa penturuokaa, jota kasvattaja on antanut pennuille.
Kodin varustaminen:
Pieni pentu on aikamoinen löytäjä ja se keksii kaiken lattialle pudonneen. Aluksi on hyvä korjata sen ulottuvilta kengät yms. mitä on mukava pureskella aikansa kuluksi, ainakin kun pentu on yksin. Käy läpi kaikki asunnon johdot ja siirrä ne pois pennun ulottuvilta, jos pystyt.
Johdot, joita ei pysty siirtämään pois pennun naaman korkeudelta kannattaa käsitellä vähemmän houkuttelevaksi esimerkiksi laimennetulla etikalla.
Pennun hakeminen kotiin:
Jos matka kasvattajan luo on pitkä, ota mukaan, kuljetusboksi, vettä ja riepuja siltä varalta, että koira oksentaa. On hyvä että teitä on autolla kuljetettaessa kaksi, toinen pennun turvana.
Saat kasvattajalta: paitsi pennun tunnusmerkittynä (yleensä mikrosiru) ja rekisteröitynä myös:
-rekisteritodistuksen
-todistuksen lääkärintarkastuksesta
-oman kopiosi sopimuksesta koiran kaupasta tehtynä kennelliiton sopimuslomakkeelle kasvattajan ja sinun allekirjoituksellasi varustettuna.
Kennelliitto lähettää sinulle myöhemmin pentua koskevan omistajatodistuksen. Sopimuksessa on sekä etu- että takapuolella pientä pränttiä, joka kannattaa lukea ajatuksella ennen allekirjoittamista.
Kasvattaja saattaa antaa sinulle kauppasopimukseen vielä liitteen, jossa kerrotaan ehkä koiran eläinlääkäritarkastuksessa ilmenneistä vioista ja muuta tähdellistä sovittavaa. Tyypillistä on, että ostaja sitoutuu olemaan lopettamatta koiraa ilmoittamatta siitä kasvattajalle.
kasvattajalta voit saada mukaasi pennun syömää ruokaa
Kotiin saavuttua annetaan pennun rauhassa tutustua paikkoihin ja voit puhella sille pehmeästi ja ystävällisesti, jos pentu tuntuu vierastavan uutta kotiaan. Älä ota pentua sänkyysi ensimmäiseksikään yöksi, jos et aio antaa sen nukkua siinä jatkossakin, vaan nuku itse lattialla pennun sängyn vieressä.
Pieni pentu on aikamoinen löytäjä ja se keksii kaiken lattialle pudonneen. Aluksi on hyvä korjata sen ulottuvilta kengät yms. mitä on mukava pureskella aikansa kuluksi, ainakin kun pentu on yksin. Käy läpi kaikki asunnon johdot ja siirrä ne pois pennun ulottuvilta, jos pystyt.
Johdot, joita ei pysty siirtämään pois pennun naaman korkeudelta kannattaa käsitellä vähemmän houkuttelevaksi esimerkiksi laimennetulla etikalla.
Pennun hakeminen kotiin:
Jos matka kasvattajan luo on pitkä, ota mukaan, kuljetusboksi, vettä ja riepuja siltä varalta, että koira oksentaa. On hyvä että teitä on autolla kuljetettaessa kaksi, toinen pennun turvana.
Saat kasvattajalta: paitsi pennun tunnusmerkittynä (yleensä mikrosiru) ja rekisteröitynä myös:
-rekisteritodistuksen
-todistuksen lääkärintarkastuksesta
-oman kopiosi sopimuksesta koiran kaupasta tehtynä kennelliiton sopimuslomakkeelle kasvattajan ja sinun allekirjoituksellasi varustettuna.
Kennelliitto lähettää sinulle myöhemmin pentua koskevan omistajatodistuksen. Sopimuksessa on sekä etu- että takapuolella pientä pränttiä, joka kannattaa lukea ajatuksella ennen allekirjoittamista.
Kasvattaja saattaa antaa sinulle kauppasopimukseen vielä liitteen, jossa kerrotaan ehkä koiran eläinlääkäritarkastuksessa ilmenneistä vioista ja muuta tähdellistä sovittavaa. Tyypillistä on, että ostaja sitoutuu olemaan lopettamatta koiraa ilmoittamatta siitä kasvattajalle.
kasvattajalta voit saada mukaasi pennun syömää ruokaa
Kotiin saavuttua annetaan pennun rauhassa tutustua paikkoihin ja voit puhella sille pehmeästi ja ystävällisesti, jos pentu tuntuu vierastavan uutta kotiaan. Älä ota pentua sänkyysi ensimmäiseksikään yöksi, jos et aio antaa sen nukkua siinä jatkossakin, vaan nuku itse lattialla pennun sängyn vieressä.
Oma paikka:
pennulle varataan oma paikka, jossa sitä ei häiritä, mutta jossa koiran on helppo seurata halutessaan perheen tekemisiä. Paikka voi olla patja, boxi tai koiransänky, ei aluksi kuitenkaan korisänky, koska pikkupentu järsii mielellään ja korista voi irrota vaarallisia tikkuja. Vaikka olisit päättänyt antaa koiran nukkua sängyssäsi, varaa sille oma rauhallinen paikka. Kaikki pikkupennut tarvitsevat paljon häiriintymätöntä unta.
Vesi
Koiralla tulee aina olla raikasta vettä saatavana.
Ruoka: Luovutusikäiset pennut syövät neljästi päivässä ½ -1 dl turvotettua ruokaa. Noin neljän kuukauden iässä syöntikerrat voi vähentää kolmeen kertaan, ja n. kahdeksan kuukauden iässä kahteen kertaan. Jos pentu syö huonosti ruokintakertoja voi vähentää aiemminkin. Korjaa ruoka pois, kun ruokintahetki on ohi, söi pentu tai ei. Tarjoa nappulat liuotettuna 7-8 kk ikään asti. Liuottamattomat nappulat maistuvat pennulle paremmin, mutta niihin ei kannata siirtyä liian aikaisin, koska ne turpoavat sitten pennun mahassa. Aikuisille tarkoitettuun ruokaan voi siirtyä jonkin verran alle vuoden iässä. Koiralle voi tietenkin tarjota myös kotiruokaa, mutta tällöin on huolehdittava erikseen kaikkien vitamiinien ja kivennäisaineiden oikeasta saannista. Älä lihota pentua herkuilla, se ei ole oikea tapa hemmotella koiraa. Parasta hemmottelua heeler-pennulle on puuhaaminen yhdessä.
Koiralla tulee aina olla raikasta vettä saatavana.
Ruoka: Luovutusikäiset pennut syövät neljästi päivässä ½ -1 dl turvotettua ruokaa. Noin neljän kuukauden iässä syöntikerrat voi vähentää kolmeen kertaan, ja n. kahdeksan kuukauden iässä kahteen kertaan. Jos pentu syö huonosti ruokintakertoja voi vähentää aiemminkin. Korjaa ruoka pois, kun ruokintahetki on ohi, söi pentu tai ei. Tarjoa nappulat liuotettuna 7-8 kk ikään asti. Liuottamattomat nappulat maistuvat pennulle paremmin, mutta niihin ei kannata siirtyä liian aikaisin, koska ne turpoavat sitten pennun mahassa. Aikuisille tarkoitettuun ruokaan voi siirtyä jonkin verran alle vuoden iässä. Koiralle voi tietenkin tarjota myös kotiruokaa, mutta tällöin on huolehdittava erikseen kaikkien vitamiinien ja kivennäisaineiden oikeasta saannista. Älä lihota pentua herkuilla, se ei ole oikea tapa hemmotella koiraa. Parasta hemmottelua heeler-pennulle on puuhaaminen yhdessä.
Matokuurit
Pennut madotetaan kasvattajan toimesta, mutta uusinta madotus on hyvä tehdä noin viikkoa ennen rokotuksia. Madotus annetaan tämän jälkeen vuoden välein.
Rokotukset: pennulle annetaan noin kolmen kuukauden iässä nelosrokote (penikkatauti – parvo - tarttuva maksatulehdus - kennelyskä) ja uusitaan neljän kuukauden iässä. Rabies annetaan neljän kuukauden iässä. Tämän jälkeen rokotuksia uusitaan vuoden iässä ja 1-2 vuoden välein rokotuksesta riippuen.
Hoitotoimenpiteet: pentu kannattaa toteuttaa heti erilaisiin hoitotoimenpiteisiin, kynsien leikkuuseen, turkin harjaamiseen, hampaiden ja korvien tutkimiseen. Tee varsinkin kynsien leikkuu rauhallisesti ja päättäväisesti äläkä luovuta, vaikka pentu panee vastaan, jos olet aloittanut. Palkitse pentu joka tassun jälkeen. Heelerin kynnet ovat mustat eikä ydin näy. Leikkaa kynsiä usein mutta varovasti. Jos kynnet pääsevät kasvamaan ylipitkiksi, tihennä vielä leikkuuväliä ja viilaa kynnenpää pyöreäksi. Silloin ydin vetäytyy nopeammin.
Heelerin turkki on itsepuhdistuva. Heeleriä ei juuri tarvitse pestä, muuta kuin jos se haisee pahalle tai on muuten hyvin likainen. Heeleri kannattaa pestä kerran pentuaikana ihan vain koulutuksen vuoksi.
Pennut madotetaan kasvattajan toimesta, mutta uusinta madotus on hyvä tehdä noin viikkoa ennen rokotuksia. Madotus annetaan tämän jälkeen vuoden välein.
Rokotukset: pennulle annetaan noin kolmen kuukauden iässä nelosrokote (penikkatauti – parvo - tarttuva maksatulehdus - kennelyskä) ja uusitaan neljän kuukauden iässä. Rabies annetaan neljän kuukauden iässä. Tämän jälkeen rokotuksia uusitaan vuoden iässä ja 1-2 vuoden välein rokotuksesta riippuen.
Hoitotoimenpiteet: pentu kannattaa toteuttaa heti erilaisiin hoitotoimenpiteisiin, kynsien leikkuuseen, turkin harjaamiseen, hampaiden ja korvien tutkimiseen. Tee varsinkin kynsien leikkuu rauhallisesti ja päättäväisesti äläkä luovuta, vaikka pentu panee vastaan, jos olet aloittanut. Palkitse pentu joka tassun jälkeen. Heelerin kynnet ovat mustat eikä ydin näy. Leikkaa kynsiä usein mutta varovasti. Jos kynnet pääsevät kasvamaan ylipitkiksi, tihennä vielä leikkuuväliä ja viilaa kynnenpää pyöreäksi. Silloin ydin vetäytyy nopeammin.
Heelerin turkki on itsepuhdistuva. Heeleriä ei juuri tarvitse pestä, muuta kuin jos se haisee pahalle tai on muuten hyvin likainen. Heeleri kannattaa pestä kerran pentuaikana ihan vain koulutuksen vuoksi.
Hampaat: Pennulla on luovutusikäisenä pienet ja naskalinterävät maitohampaat.
Lelut: Pennulla tulee olla leluja leikkiä varten. Hyvät lelut ovat sellaisia, ettei niistä irtoa osia, joita pentu voi niellä. Puruluita on hyvä tarjota pennulle. Moni pentu rakastaa mukeltaa jotain, varsinkin fleecen palaset ovat mieleen.
Pennun kasvatus alkaa ihan pikkupennusta, kasvatus on arkipäivän tavallista elämää. Mieti valmiiksi ja sovi muiden perheenjäsenten kanssa, mikä teillä kotona on sallittua ja mikä ei. Pennun on opittava sääntöjä, sillä muuten eläminen koiran kanssa tulee mahdottomaksi. Pentu kokeilee rajojansa ja sille on tehtävä selväksi mikä on sallittua, mikä kiellettyä. Ole kaikessa johdonmukainen, heeler-pentu on älykäs pikkuinen.
Pöydän vieressä kerjäävä pentu saattaa olla suloinen, mutta aikuinen kerjäävä koira ei välttämättä ole. Jos nyt lipeät säännöistäsi, sinun odotetaan toimivan niin jatkossakin, sillä se mikä on sallittu pennulle, se on myös sallittu aikuiselle heelerille. Pennulle kannattaa opettaa mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia ja olosuhteita niin pian, kun se tuntuu olevan siihen valmis. Kannattaa kulkea kaupungissa, liikennevälineissä, muiden koirien seassa jne.
Yhdessäolo: Heelerin – niin kuin muutkin pennut – tarvitsevat paljon hellyyttä ja rakkautta. Heeleri on paimenkoira, joka on kehitetty yhteistyöhön ihmisen kanssa. Heelerisi kaipaa siis yhdessäoloa, yhdessä tekemistä Sinun – koirasi isännän tai emännän kanssa. Voit auttaa sitä kasvamaan hienoksi ja hyvin käyttäytyväksi koiraksi kehumalla ja palkitsemalla, kun se tekee asioita oikein. Kun pentu ei usko rajojaan, lyhyt ja painokas ”ei” on paikallaan. pentua voi myös ottaa poskista kiinni, tuijottaa silmiin ja sanoa matalalla rauhallisella äänellä tuon ”ei”. Kieltäminen ja palkitseminen tulee tapahtua välittömästi teon jälkeen.
Pureminen: Heelerin tehtävä on ollut paimentaa karjaa näykkimällä eläimiä kantapäistä (heels). Kaikenrotuiset pentukoirat purevat enemmän tai vähemmän, pikku heelerille pureminen on usein intohimo. Puremisen saa pennusta pois järjestelmällisellä kieltämisellä ja poskipuhuttelulla. Tässä täytyy jaksaa olla taipumaton, johdonmukainen ja sinnikäs. Jos poskipuhuttelu ei toimi, voi kokeilla paimenkoiran pahinta rangaistusta: hetken eristämistä, kun pentu puree.
Sisäsiisteys: Useimmat heelerit ovat varsin lahjakkaita oppimaan sisäsiisteyttä, mutta auttamalla aktiivisesti nopeutetaan sitä. Pentu on kasvattajan luona oppinut sisäsiisteyden perusteita, mutta sisäsiisti se ei ole vielä. Pennun tullessa matot kannattaa rullata pois muutamaksi kuukaudeksi ja vuorata asunto sanomalehdillä niillä alueilla, joissa pentu liikkuu. Melko pian oppii, missä pentu käy mieluiten asioillaan ja paperit voi keskittää sinne. Jos suosikkipaikka ei ole toivottu, lattia kannattaa puhdistaa siitä kohden huolellisesti vaikka etikalla, koska muuten koira palaa kohtaan yhä uudelleen. Papereita vähennetään ja siirretään, kunnes jäljellä on yksi ulko-oven vieressä. Kun pentu lähtee paperille, voit viedä sen saman tien ulos. Myös paperin voi viedä ulos, jos pentu tekee hätänsä sille helpommin. Pentu kannattaa viedä ulos aina syönnin, unien ja leikkituokion jälkeen ja vähitellen pentu oppii että ulkona tehdään asiat. Sisälle asioinnista ei koskaan moitita, mutta ulos asioinnista kiitetään ylenpalttisesti.
Yksin oleminen: Yksinolokoulutus aloitetaan jokseenkin heti pennun tultua, myös siinä tapauksessa että olisit pitkäänkin pennun kanssa kotona. Aloita harjoittelu mieluiten, kun pentu on esim. Juuri syönyt ja ulkoillut ja on väsynyt. Voit antaa sille vaikka puruluun pureskeltavaksi ja jätä se aivan hetkeksi yksin. Jos pentu on hiljaa, palaa rauhallisesti sen luokse ja kehu sitä, jos se ei ole nukkumassa. Pidennä vähitellen yksinoloaikaa, mutta vaihtele aikoja kuitenkin välillä. Et saa palata hiljentämään pentua, sillä pentu ymmärtää paluun vain siten, että ihminen palasi, koska pentu huusi. Vähittäisesti opettamalla saat pennun jäämään luottavaisin mielin odottamaan paluutasi.Pennun kouluttaminen: Koulutus on erilaisten temppujen opettamista koiralle: katso, seiso, istu, maahan, nouda, seuraa, paikalla. Varsinkin niin älykäs koira kuin heeleri nauttii suunnattomasti uusien juttujen oivaltamisesta, joten on mahtavaa, jos suot koirallesi oppimisen ilon! Jos aikoo heelerilleen näyttelyuraa, kannattaa koulus aloittaa kontaktista ja kauniisti seisomisesta ja seuraamisesta. Myös semmoiset käskyt kuin ”paikka” ja ”tänne” ovat ”ei”-sanan lisäksi tärkeitä koiran jokapäiväisessä elämässä. Myös ”irti”-käsky on hyvä opettaa pennulle varhain.
Pennun on syytä oppia varhain luovuttamaan sinulle kaikki tavarat. Heeleri on erittäin oppivainen ja suurin osa heelereistä nauttii asioiden opettelusta yhdessä isännän tai emännän kanssa. Energiselle koiralle koulutus on oiva tapa olla yhdessä ja purkaa energiaa.
Ulkoilu: Pentu kannattaa totuttaa remmiin vähitellen. Aluksi kaulapanta ja remmi tuntuvat koirasta epämukavilta, mutta koira oppii niihin yleensä hyvin. Totuttelun voi aloittaa pitämällä kaulapantaa ja remmiä vähän aikaa kerrallaan. Remmiä ei saa purra ja riuhtoa eikä koira saa vetää.
Ulkoilu kannattaa aloittaa talvipennulla varovasti, aluksi vain pieni hetki kerrallaan. Heeler-pennun masukarva on ohutta ja se saa helposti kylmää. Talvipennulle voi tehdä helpon villapaidan vanhan villapaidan hihasta. Neljä reikää jalkoja varten ja leikatut reunat päätetään niin etteivät ne purkaudu. Vieraisiin koiriin tutustumista tulee välttää, kunnes rokotussuoja noin neljän kuukauden iässä on saatu.